Hmmm.. jätskii

Eilen palautimme viimein proyecto urbanon ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, itseasiassa mielestäni meidän työ oli paras, eri asia tietenkin, mitä proffat tykkäävät : ). Kuvassa syön projektin valmiiksisaamista juhlistava jätskiannosta. Ensi maanantaina saamme arvosanat ja sittenpä se nähdään. Palautusta edeltävät päivät asuin käytännössä katsoen Sofien kotona San Isidrossa. Kuten TKK:nkin arkkariosastolla, myös täällä palautusta ennen tehdään töitä yötä päivää, vaikka meilläkin aikaa oli parisen viikkoa enemmän sikainfluenssan takia (jotain hyvää siitäkin!). Sofin kotona päivällinen oli aina katettu klo 21.00 ja muutenkin puitteet erinomaiset, joten kokemus oli valvomisesta huolimatta hieman erilainen, kuin Otaniemessä vietetyt unettomat yöt. Tosi harmi, että tulevalla lukukaudella tiemme eroavat näiden tyttöjen kanssa (koulutöiden parissa), koska heillä jäljellä on enää viimeinen arkkitehtuuriprojekti ennen valmistumista. Itse otan luultavimmin jonkin projektin maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelmasta, mikä tulee varmasti olemaan mielenkiintoista..

Camila, Analia ja Sofie

Analia pienoismallin kimpussa

Kiitos Kimmo, vanha mac toimii kuin unelma

Palautuspäivä, valmiit planssit (2 x 1m x 2m) pöydällä

Muuten elämä on jatkunut samoissa merkeissä eli ratsastellen ja nytkun minulla on ollut enemmän aikaa, olen käyttänyt sen hyvin hevosten kanssa. Nyt kun ratsastan tallin johtajan nuoria hevosia, on joka päivä yhtä jännittävä. Kaksi tärkeintä nuorta projektiani ovat Bailen ja Donatello, jotka molemmat 3,5 vuotta, mutta uskomattoman kypsiä ollakseen ihan varsoja vielä. Täällä hevosia aletaan ratsastamaan paljon aikaisemmin, kuin Suomessa. Olen aivan rakastunut näihin kahteen, jotka joka toinen päivä käyttäytyvät hyvin ja joka toinen haluavat heittää minut selästään, jossa ovat onnistuneetkin muutaman kerran viime viikkojen aikana. Näiden kahden ja muutaman muun lisäksi ratsastelen edelleen Trueta, jonka kanssa meillä olisi ensimmäinen kouluratsastuskilpailu ensi lauantaina. Finn jo lähettikin minulle kilpailutakin (joka ei kyllä vielä ole saapunut...) ja kaikki olisi muuten valmista, mutta kuinka ollakaan, viime sunnuntaina True oli satuttanut jalkansa estekilpailussa (toinen vuokraaja hyppää sillä). Nyt sitten odottelen eläinlääkärin tuomiota, pääsemmekö kilpailemaan vai ei. Harmi juttu, mutta näitä sattuu hevosten kanssa.. Liityin jäseneksi Club Aleman de equitacioniin, koska pikkutallimme kenttä on käynyt liian ahtaaksi tallin ainoalle kouluratsastajalle. Siellä pääsemme harjoittelemaan kouluradalla ja ennenkaikkea käyttämään maneesia sateen sattuessa.

Kaisa ja True, harjoitukset kouluradalla, ehkä joku päivä vielä kilpailemaan..

Kylmät ilmat ovat nyt vähän hellittäneet viime viikosta ja kevättä kohden mennään. Itselläni on muutaman viikon päästä tiedossa varmaa hellettä, tosin ei täällä Buenos Airesissa ; ) Vähäksi aikaa jätän hevoset muiden hoitoon ja suuntaan Hawaille ja New Yorkiin erään ystäväni kutsumana. Lentolipussa lukee 24.8 BA-Miami-Los Angeles-Hawai ja sieltä 2.9 New Yorkiin US-openin tennisturnausta ja fashion weekia katsomaan! 15.9 paluu BA:han. Niin sitä mennään kohti seikkailuja : )