Kaikki hyvin taalla

Hei vaan! Tassa on hieman aikaa vierahtanyt, etta olen paassyt koneelle rauhassa istumaan ja blogia paivittamaan. Siella oltiin ehditty jo vahan huolestuakin, mutta voin kertoa, etta taalla kaikki on hyvin, vaikka menossa olenkin ollut ja hieman hankalasti tavoitettavissa aika ajoin. Talla kertaa kirjoitan tasta meidan olohuoneen koneelta, joten en voi kayttaa kaikkia suomalaisia vokaaleja, pahoittelen.

Tytot lahtivat jo pari viikkoa sitten, jonka jalkeen kaytannossa katsoen istuin kolme yota ja paivaa historia urbana de buenos aires:n harjoitustyota tehden. Naiden paivien jalkeen olin aika loppu ja opiskelukaveri sanoi, etta naytin silta, kun olisin turpaan saanut mustine silmanalusineni. Olen miettinyt taallaoloani, sen tarkoitusta, sita mita haluan tehda taalla ja lopulta tullut siihen tulokseen, etta yliopisto vie liikaa aikaa kaikelta muulta kivalta. Ainoa tapa, miten voin helpottaa tilannetta, on jattaa jokin kurssi pois ja niinpa sitten teinkin - lopetin historiankurssin, jonka tehtavat alkoivat kayda koko ajan tyolaammiksi. Se oli myos ainoa, joka ei minua suoranaisesti palvele samalla tavalla, kuin esimerkiksi kaupunkisuunnittelun kurssi. Kerroin aikeistani professorille, joka kirjoitti minulle takaisin piiitkan mailin, jossa pyysi minua harkitsemaan, jatkamaan, lupasi auttaa ja sanoi, etta olen hyva oppilas (!) , mutta olen paatokseni tehnyt - viimeiset kuukaudet taalla aion tehda asioita, joista nautin eniten, ja niihin ei kuulu historiantutkimukset.

Yksi epaonninen asia tapahtui tyttojen taallaoloaikana: kamerani varastettiin :( Pahinta on tietysti, ettei tytoille jaanyt yhtaan lomakuvaa parin viikon taallaolostaan..
Olen ollut aika hukassa ilman kameraa pari viikkoa, koska kannoin sita mukanani aina ja koulutehtaviini tarvitsen myos kameraa viikoittain. Viime viikonloppuna menin etsimaan uutta kameraa, mutta tulin siihen tulokseen, etta olisi jarjetonta ostaa se taalta.. Hinnat ovat vahintaan kolmasosan kalliimpia, kuin Suomessa ja valikoima surkea (esimerkiksi sita Ixusta, joka minulla oli, ei ole saatavilla). Onneksi Anibal lupasi lainata minulle omansa viimeisiksi kuukausiksi ja ostan sitten uuden lentokentalta tai Suomesta.

Niin, viimeiset kuukaudet ovat kaynnistyneet.. Suomeen paluu on siis edessa elokuun lopussa ja henkisesti olen jo alkanut vahan totuttautumaan tahan ajatukseen. Kova ikava on teita kaikkia siella ja olen onnellinen etta viimein paasen tapaamaan pikku-Juulian, nakemaan miten Niila on kasvanut, tapaamaan kaikki kaverit ja perheenjasenet siella, kouluun, toihin.. Mutta samalla ajatus paluusta ahdistaa. Vasta nyt tuntuu silta, etta olen paassyt sisalle tahan kulttuuriin, saanut aitoja ystavia ja loytanyt paikkani taalla. Tallilla ratsastan talla hetkella paivittain, neljaa hevosta (!) ja kaytannossa katsoen siita on tullut toinen koti. Olen saanut siella lempinimen ´la máquina´ ratsastustaijoneni ansiosta :D Vaikea ajatella, etta siella Suomessa on talla hetkella kesa. Taalla ilmat ovat kylmenneet ja vaikuttaa silta, etta kunnon talvi on tulossa, tai ainakin tuntuu silta 4 lampiman kuukauden jalkeen. Palelee kamalasti kokoajan! Se on varmaa, etta jonkinlainen kulttuurishokki on edessa syksylla ja tarvitsen teidan tukeanne siita ylipaasemiseksi :) . Nyt aion kuitenkin keskittya taalla olemiseen, tehda kivoja asioita, saada kunnialla paatokseen proycto urbanon (jonka ansiosta elama ei kay liian helpoksi..) ja 3dmax-kurssin ja elokuussa uhmata dengue-epidemiaa ja matkustaa pohjoiseen. Ja tanaan juhlimme Valerian 30v-synttareita :) Tilasin hanelle tyttojen mukana kirjoja Suomesta lahjaksi (Valeriahan on opiskellut suomen kielta ja haluaa Suomeen opiskelemaan) ja lisaksi menemme ratsastamaan iltapaivalla.

Toivotan ihanaa kesaa sinne!