Vieraita : )

Viime lauantaina olin leffassa Valerian kanssa (suomalainen Tummien perhosten koti btw) ja sinä aikana puhelimeen oli tullut 10 puhelua ja viesti Vanessalta missä olen, kun minua ei kuulemma oltu nähty kotona 3 päivään. Olen siis ollut taas menossa: yliopistolla, ratsastamassa, välillä käynyt kotona vaihtamassa vaatteita tai nukkumassa vähän ja mennyt. Aika vaan menee niin nopeasti, enkä välillä huomaa, että olen lähtenyt kotoa klo8 aamulla ja kun palaan, kaikki ovat jo nukkumassa. Sitten kun kerran parissa viikossa on ilta, ettei tarvitse tehdä mitään ja voin makoilla sohvalla kotona, katsoa jotain hölmöä elokuvaa telkkarista ja viettää aikaa kämppisten kanssa, olen aika tyytyväinen.

Yliopisto kävi pari viikkoa sitten jotenkin ylivoimaisen raskaaksi. Väsyin totaalisesti proyecto urbanon jokaviikkoisiin esityksiin ja historiankurssin kirjoitustehtäviin, jotka tietysti vievät minulta hieman enemmän aikaa, kun espanjankielisiltä opiskelijoilta. Välillä turhaudun, kun en ymmärrä täysin esimerkiksi jotain tehtävänantoa tai kun ryhmäläiseni puhuvat ja puhuvat nopeasti, en saa puheenvuoroa (uskokaa tai älkää), tai en ymmärrä kaikkea, haluan osallistua, mutta en jaksa kokoajan kysyä, voitaisiinko asia selittää uudestaan. Joskus huomaan ryhmätyössä, että nyt ollaan menossa täysin metsään, mutta en jaksa puuttua asiaan, koska asian selittäminen olisi todella vaivalloista.. "Avauduin" pari viikkoa sitten ryhmälleni tästä asiasta (en siis sittenkään voinut jättäytyä taka-alalle ;) ja tilanne on nyt kohentunut huomattavasti - ilma on puhdistettu. Joudumme käytännössä katsoen tekemään kaikki harjoitustyöt luentojen ja "harjoitusten" ulkopuolella, mikä on minusta hieman omituista ja tekee kursseista todella työläitä. Saman ryhmän kanssa tulee siis vietettyä aikaa ja olemme nähneet toistemme huonot ja hyvät päivät. Päätin myös, että enää en ota koulutöistä stressiä. Kuulin, että kurssit jatkuvat elokuun alkuun saakka, joten talvilomani jää olettaani lyhyemmäksi ; ) Aion siis nauttia joka hetkestä siihen asti, että elokuun lopussa palaan Suomeen.

Hanna ja Petra saapuivat ilokseni sunnuntai-iltana. Olen saanut hyvän tekosyyn syödä ulkona joka ilta ensimmäistä kertaa kuukausiin, lintsata vähän koulusta ja tehdä kaikkea kivaa, mitä ei enää tule tehtyä. Kävimme mm. milongassa tanssimassa tangoa tiistai-iltana (ja todella otimme tanssitunnin ja tanssimme koko illan!). Eilen kävimme ratsastamassa. Tytöt molemmat onnistuivat  unohtamaan kameransa kotiin, joten minä lainasin omani heille matkaan Uruguaihin Montevideoon, jonne lähtivät tänä aamuna. Ensi viikolla luvassa on lisää kaupunkiin tutustumista ja (hyvässä tai pahassa) ikimuistoinen suomalainen illallinen täällä Palpalla, jonne majoitan tytöt viimeisiksi öiksi. Laitan sitten kuvia, kun saan kamerani takaisin : )