siat ja hyttyset hus!

Lucile lähti kotimatkalle Ranskaan tänään ja huomenna Palpalle muuttaa barcelonalainen poika Arnau. Porukka talossa on vaihtunut viimeisten viikkojen aikana, mutta onneksi nyt tilanne rauhoittuu muutamaksi kuukaudeksi. Jatkuva hyvästien sanominen ihmisille, joista on tullut läheisiä yhdessä asuttujen kuukausien aikana alkaa käydä raskaaksi. Perjantaina meillä oli Lucilen ja Letyn (joka suunnitteli Mexicoon lähtöä) läksiäisbileet ja varmojen lähteiden mukaan Palpalla ei koskaan ole ollut isompia juhlia! Vieraita oli viitisenkymmentä ja meno jatkui aamukuuteen saakka. Joukossa oli muutama todella taitava tanssittaja ja minä (tietysti) tanssilattialla koko illan. Opin tanssimaan mm. paricumbiaa!

Lety oli siis lähdössä Mexicoon poikaystävänsä luo, mutta suunnitelmiin tuli viimehetkellä muutos, tiedättekin jo miksi. Maa taitaa olla melkoisen kaaoksen vallassa tällä hetkellä. Eilen illalla juuri puhuimme illallispöydässä sikainfluenssasta ja tietysti tänä aamuna sitten heräsin kurkkukipuun ja tukkoiseen oloon - o-ou! Täälläkin, kuten varmaan joka puolella maailmaa, osa ihmisistä on lähes paniikin vallassa, kun lehdet kirjoittavat pandemian uhasta ja rajojen sulkemisesta. Enpä usko, että panikointi ja pelon lietsonta auttaa mitään. Jos kuolo korjaa denguen tai sikainfluenssan muodossa, on sekin parempi, kuin auton alle jääminen Hämeentiellä maanantai-aamuna, ainakin minusta. Elikkä parantelen täällä nyt flunssaani rauhallisin mielin ja toivon, ettei sielläkään huolehdita turhia. 

Ajankohtainen tauluostokseni.

Maalaustelineeni.