Koulussa meillä oli torstaina ensimmäinen analyysivaiheen "välikritiikki" proyecto urbanossa. Osaltani esiintyminen meni (öööö) kohtalaisesti. Ei auta itsevarmuus ja esiintymiskokemus, kun sanoja ei vaan ole. "ööööö... esta parte de la ciudad es más densa.... öööö, o sea es.... öööööööö.... (syvä hiljaisuus ja professorin kysyvä, mutta kannustava katse) ...... es densa (huoh)". Saan osakseni sympatiaa ollessani kummajainen Suomesta, mikä on tavallaan hassua ja ihan mukavaa. Vapaa-ajalla on tällä hetkellä sen verran muutakin tekemistä, kuin opiskella arkkitehtuurisanastoa! Ajattelin, että tekee ihan hyvää olla hieman taka-alalla ryhmätöissä edes kerran elämässä.
Joka tapauksessa, uusi hevonen Aramis tuotiin eteeni jos jonkinlaiset härvelit päässään ja eräs vanhempi mieshenkilö halusi "verrytellä" sitä vähän ennen kuin minä nousisin satulaan. Se oli kyllä kamalaa katsottavaa. Yritin peittää halveksunnan ja pyysin rauhallisesti, että hevoselta poistettaisiin kaikki muut värkit tavallista nivelkuolainta lukuunottamatta. Seuraavana päivänä Matias soitti minulle ja kysyi haluaisinkö alkaa ratsastamaan tätä toista hevosta Truen lisäksi tietysti ilman maksua (itseasisassa minä ansaitsisin maksun siitä, että hevosesta tulisi paljon parempi). No, tiedätte varmaan, mitä vastasin.

Ainiin, kiitos paketista äiti ja Kati!!! Fazerin suklaat meni ensimmäisen vuorokauden aikana. Oli niiiiin hyvää! Salmiakkia riittää vähän pidemmäksi aikaa, kun sitä ei kukaan muu halua, vaikka tarjoaisinkin, jee. Ja purkka on herättänyt kummastusta. Tai siis onhan täällä purkkaa, ja sen takia mua ei ihan ymmärretä, kun selitän, miks oli niin tärkeää, että mulle lähetettiin xylitol-salmiakkipurkkaa Suomesta. Mutta se on aivan eri asia, kun paikallinen purkka, josta lähtee maku 10 sekunnissa. Niin.

Opetat uudet tavat Pampaksen maan ratsastajille.. NO en ole kyllä yllättynyt..
VastaaPoista