Mi familia argentina

Barbara ja Lucile (France), Kaisa (Finland), Lety (Argentina), 

David (Scotland), Merel (Holland)

Merel, Kaisa, Barbara, David, Ruben (France), Lucile, 

Marion (France), Vanessa (Uruguay)

P.S. Paranin jo! :D

siat ja hyttyset hus!

Lucile lähti kotimatkalle Ranskaan tänään ja huomenna Palpalle muuttaa barcelonalainen poika Arnau. Porukka talossa on vaihtunut viimeisten viikkojen aikana, mutta onneksi nyt tilanne rauhoittuu muutamaksi kuukaudeksi. Jatkuva hyvästien sanominen ihmisille, joista on tullut läheisiä yhdessä asuttujen kuukausien aikana alkaa käydä raskaaksi. Perjantaina meillä oli Lucilen ja Letyn (joka suunnitteli Mexicoon lähtöä) läksiäisbileet ja varmojen lähteiden mukaan Palpalla ei koskaan ole ollut isompia juhlia! Vieraita oli viitisenkymmentä ja meno jatkui aamukuuteen saakka. Joukossa oli muutama todella taitava tanssittaja ja minä (tietysti) tanssilattialla koko illan. Opin tanssimaan mm. paricumbiaa!

Lety oli siis lähdössä Mexicoon poikaystävänsä luo, mutta suunnitelmiin tuli viimehetkellä muutos, tiedättekin jo miksi. Maa taitaa olla melkoisen kaaoksen vallassa tällä hetkellä. Eilen illalla juuri puhuimme illallispöydässä sikainfluenssasta ja tietysti tänä aamuna sitten heräsin kurkkukipuun ja tukkoiseen oloon - o-ou! Täälläkin, kuten varmaan joka puolella maailmaa, osa ihmisistä on lähes paniikin vallassa, kun lehdet kirjoittavat pandemian uhasta ja rajojen sulkemisesta. Enpä usko, että panikointi ja pelon lietsonta auttaa mitään. Jos kuolo korjaa denguen tai sikainfluenssan muodossa, on sekin parempi, kuin auton alle jääminen Hämeentiellä maanantai-aamuna, ainakin minusta. Elikkä parantelen täällä nyt flunssaani rauhallisin mielin ja toivon, ettei sielläkään huolehdita turhia. 

Ajankohtainen tauluostokseni.

Maalaustelineeni.

Heippa

Koulussa meillä oli torstaina ensimmäinen analyysivaiheen "välikritiikki" proyecto urbanossa. Osaltani esiintyminen meni (öööö) kohtalaisesti. Ei auta itsevarmuus ja esiintymiskokemus, kun sanoja ei vaan ole. "ööööö... esta parte de la ciudad es más densa.... öööö, o sea es.... öööööööö.... (syvä hiljaisuus ja professorin kysyvä, mutta kannustava katse) ...... es densa (huoh)".  Saan osakseni sympatiaa ollessani kummajainen Suomesta, mikä on tavallaan hassua ja ihan mukavaa. Vapaa-ajalla on tällä hetkellä sen verran muutakin tekemistä, kuin opiskella arkkitehtuurisanastoa! Ajattelin, että tekee ihan hyvää olla hieman taka-alalla ryhmätöissä edes kerran elämässä. 

Tosiaan, luppoaika on käynyt aika vähiin viime aikoina. Varoitus: seuraa hevosjuttuja. Kokeilin viime viikolla erästä uutta nuorta hevosta, joka tuli myyntiin tallille. Todella hieno, mutta raakile ja huonosti ratsastettu. Taustatiedoksi todettakoon, että olen yksi harvoista kouluratsastajista täälläpäin. Täällä siis hypätään ja laji on paljon miesvaltaisempi, kuin Suomessa. Hevosväki kyllä tietää, että pärjätäkseen pitäisi tehdä pohjatyötä myös kentällä, mutta vaikuttaa siltä, että kärsivällisyyttä ei monellakaan riitä. Pehmeä ja vähäeleinen ratsastustyylini on muutenkin aika erilainen, kuin täällä yleensäottaen. 

Joka tapauksessa, uusi hevonen Aramis tuotiin eteeni jos jonkinlaiset härvelit päässään ja eräs vanhempi mieshenkilö halusi "verrytellä" sitä vähän ennen kuin minä nousisin satulaan. Se oli kyllä kamalaa katsottavaa. Yritin peittää halveksunnan ja pyysin rauhallisesti, että hevoselta poistettaisiin kaikki muut värkit tavallista nivelkuolainta lukuunottamatta. Seuraavana päivänä Matias soitti minulle ja kysyi haluaisinkö alkaa ratsastamaan tätä toista hevosta Truen lisäksi tietysti ilman maksua (itseasisassa minä ansaitsisin maksun siitä, että hevosesta tulisi paljon parempi). No, tiedätte varmaan, mitä vastasin.

Ainiin, kiitos paketista äiti ja Kati!!! Fazerin suklaat meni ensimmäisen vuorokauden aikana. Oli niiiiin hyvää! Salmiakkia riittää vähän pidemmäksi aikaa, kun sitä ei kukaan muu halua, vaikka tarjoaisinkin, jee. Ja purkka on herättänyt kummastusta. Tai siis onhan täällä purkkaa, ja sen takia mua ei ihan ymmärretä, kun selitän, miks oli niin tärkeää, että mulle lähetettiin xylitol-salmiakkipurkkaa Suomesta. Mutta se on aivan eri asia, kun paikallinen purkka, josta lähtee maku 10 sekunnissa. Niin.

Raakaa kalaa ja herkullisia hedelmiä

Pari viikkoa on hujahtanut hetkessä. Kaikki kurssit yliopistolla ovat käynnistyneet nyt kunnolla ja tänään oli proyecto urbanon välikritiikki. Viikonloppuna opiskelin ahkerasti yötämyöten, kuten ennenvanhaan. Viime viikolla kävimme myös maastokäynnillä Campanassa. Kaupunki sijaitsee lähellä Uruguayn rajaa Parana-joen rannalla ja toimii porttina viennille ja tuonnille. Joen ranta on valjastettu lähes täysin suuryritysten, kuten Esson ja Sidercan tehtaille ja kuitenkin vain muutamien kilometrien päässä sijaitsee Parana-joen arvokkaat deltaympäristöt ja luonnonsuojelualueet. Pääasiallinen suunnittelukohteemme tulee olemaan rautatieaseman ympäristö, joka on kaupungin vanhin osa - erittäin mielenkiintoista. Alla kuvia excursiolta.

Takana ryhmäläiseni Camila de Brazil

Tulemme myös miettimään uusia käyttötarkoituksia vanhoille rautatierakennuksille.

Muutenkin tänne kuuluu hyvää. Olen löytänyt omat arkirutiinini ja nautin siitä, että tekemistä riittää. Herään aikaisin, käyn ratsastamassa ja yliopistolla ja iltaisin tapaan kavereita sen minkä ehdin. Kerran viikossa käyn keskustassa espanjantunnilla ja parin viikon päästä aloitan 3d max -kurssin, joka on valitettavasti samaan aikaan taidekurssini kanssa lauantaina.. Ruokavalioni on muodostunut sushi- ja mangopainoitteiseksi. Bussinvaihtopysäkkini talliltatullessa on keskellä barrio chinoa, missä on kaupungin paras frutería ja aasialainen marketti Casa China, josta saa hyvää sushia halvalla. Kämppikset naureskelevat, kun 2-3 kertaa viikossa tulen tallilta sushi- ja hedelmäpussukoineni ja valmistelen täydellistä ateriaani, asettelen syömäpuikkojani ja jälkkäriksi syön kokonaisen mangon. Viime viikolla myös vaihdoin huonetta, kun Isabel palasi Saksaan. Nyt on kaksi kerrosta, kaksi ikkunaa, kaksi kattoikkunaa, leveä sänky ja maalausteline! Ja vuokra pysyi samana, eli aika hyvä diili :) Aloitin jo kotona maalaamisen - huoneessa on niin paljon valoa ja tilaa, että viihdyn kotona huomattavasti paremmin, kuin ennen. 

Pääsiäisen ajattelin viettää täällä, vaikka kaikki muut tuntuvat pitkien pyhien takia poistuvan kaupungista. Toivon, että siellä on kaikki hyvin ja että pääsiäiseksi saisitte hyvät keväthanget tai ainakin auringonpaistetta! 

Kaisa

P.S. Viime viikolla avasin ensimmäistä kertaa täällä ollessani Suomen uutissivut internetissä. Pääuutisena oli Matti Vanhasen tekstiviestit. Eipä taida olla mikään muuttunut, vai miten on? :D