Kun vuonna 2007 asuimme täällä ensimmäistä kertaa ja teleyhtiön miehet tulivat pihdeillä kirjaimellisesti katkaisemaan internetliittymämme kaapelit, saimme hyvän neuvon kiinteistövälittäjältämme Fernandolta: "Never forget that this is South America". Tämä viisas lausahdus muistuu aika-ajoin mieleeni, kun asioin tässä kaupungissa, liikun julkisilla liikennevälineillä tai vaan käveleskelen kaupungin katuja. Buenos Aires ei todellakaan ole Euroopassa, vaikka se siltä joskus näyttää, kun katsoo ihmisiä, arkkitehtuuria, ravintoloita ja kahviloita. Yleensä asiaan törmää kyllä muissakin yhteyksissä, kun halvempia hintalappuja katsellessa - täällä juuri mikään ei toimi järjestelmällisesti, nopeasti saati helposti.
Tämä alustuksena oleskeluoikeuden hakemisprosessilleni, jota ajattelin nyt vähän selventää, jos joku vaikka aikoo tehdä saman tulevaisuudessa. Turistiviisumilla pääsee helpommalla (90 päivän oleskeluoikeus -> käväisy ulkomailla ja uuden saa heti), mutta valtion julkisessa yliopistossa en voi opiskella sillä, vaan tarvitsen samanlaisen tilapäisen oleskeluoikeuden, kuin kuka tahansa ulkomaalainen, joka haluaa laillisesti työskennellä tai opiskella tässä maassa. Enkä yhtään ihmettele, miksi suuri osa tässä maassa työskentelevistä on maassa laittomasti - oleskeluoikeuden hakeminen ei todellakaan hoidu yhdessä päivässä/viikossa/(kuukaudessa?). Itse aloitin siihen valmistautumisen jo hyvissä ajoin Suomessa.
Oleskeluoikeuskokelaan tulee tuoda kotimaastansa mukanaan erinäisiä dokumentteja, jotka minun tapauksessani olivat virka(syntymä)todistus ja rikosrekisteriote apostillen oikeiksi todistamina ja espanjan kielelle käännettyinä. Tämän lisäksi hakemiseen tarvitaan passi ja kopio siitä (kaikista sivuista tyhjät mukaanlukien), rikosrekisteriote Argentiinasta (jonka hakeminen oli oma prosessinsa viime viikolla), todistus yliopistolta ja kuvaus opiskelijan tulevista opinnoista (tämän saamista odotin myös 2 päivää viime viikolla) 4 passikuvaa, 200 pesoa ja äärettömästi kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Tänä aamuna olin valmistautunut saattamaan loppuun tämän henkisesti raskaan projektin.
Kaikki 100 paperia mukanani hyppäsin aamulla ennen kahdeksaa junaan ja suuntasin Retiroon, missä Direccíon National de Migracionales sijaitsee. Retiron juna-asema on yksi niistä paikoista, joissa ainakin yksinäisen valkoihoisen naisen on parempi kävellä määrätietoisesti katse eteenpäin suunnattuna ja laukku sylissä - eteenpäin, vaikkei suunta olisikaan aivan varmasti oikea - ja milloinpa se minun tapauksessani olisi! Paikka ei varmasti ollut siellä, missä se näytti kartalla olevan! No kävelin noin puoli tuntia väärään suuntaan, kunnes olin jonkun vankilan pihalla ja vartijalta kysyttyäni sain uudet ohjeet palata takaisin juna-asemalle ja kävellä vastakkaiseen suuntaan.
Lopulta löysin perille todella väsyneenä, janoisena ja nälkäisenä - ja totaalisen myöhässä - jono infotiskille ulottui ulos saakka, kuinkas muutenkaan. Jonotin kiltisti ja kärsivällisesti tiskille, jossa minua noin tunnin kuluttua saapumisestani palveli flunssainen ja työhönsä kyllästynyt naishenkilö, joka tivasi, että onko minulla nyt varmasti joka ikinen paperi mukana, mitä vaaditaan. Vastasin sí, sí, sí, sí, síí, mutta hänen mielestään se ei mitenkään voinut olla mahdollista. Ymmärrän kyllä espanjaa hyvin, mutta kun minulta kysytään useita kysymyksiä perätysten hermostuttavassa tilanteessa, kuten 200 ihmisen jonossa ja minulle puhutaan epäselvästi ja nopeasti, luulen etten ymmärrä (vaikka ymmärtäisin) ja hämmennyn. Näin kävi nanosekunnin ajan myös tuossa tilanteessa, jonka seurauksena huomasin seisovani "ihan pihalla" kädessäni paperi, jossa on taas kerran lueteltu nämä vaaditut paperit, jotka osaan jo ulkoa etu- ja takaperin ja puhelinnumero ympyröitynä, mihin minun pitäisi soittaa saadakseni "puuttuvan" dokumentin.
Edelleen ihan pihalla lähdin kävelemään takaisin juna-asemalle hammasta purren, kunnes matkalla pääni selveni sen verran, että tajusin, että vika ei ollut minussa, vaan jossain muussa - minulla jumakauta oli kaikki vaadittava! Liioittelematta voin sanoa, etten muista milloin olisin ollut niin kypsynyt, kun silloin, kun saavuin takaisin jonon päähän kamalassa nälässä ja janossa (eräät tietävät, mitä minulle tapahtuu nälkäisenä). Olin varmasti ainoa eurooppalainen siinä paikassa ja kaikkien minua pari päätä lyhyempien bolivialaisten ja perulaisten yli yritin kuikuilla kauas eteenpäin, jotta olisin nähnyt edes vilauksen kyseisestä naisesta, jotta olisin voinut edes mulkaista häntä pahasti, mutta en onnistunut.
Mutta sitten sattui jotain täysin yllättävää: mieshenkilö, joka kaikenlisäksi työskenteli tässä paikassa tuli kysymään minulta ystävällisesti, rauhallisella ja selkeällä espanjalla, mikä oli asiani. En meinannut uskoa sitä todeksi! Kaikessa rauhassa sain esitellä hänelle todistuksni, paperini ja yhdessä totesimme, että minulla todellakin oli kaikki mitä kokelas saattoi tarvita oleskeluluvan saamiseksi. Samalla hän kuitenkin joutui kertomaan minulle ikävän uutisen: tietokoneohjelma (?), jota tarvittiin opiskelijoiden jotka ovat maista extra mercosur (= minä kai) hakemusten käsittelemiseen, meni rikki eilisessä myrskyssä, kuinkas ollakaan.
Tämän jälkeen otin ensimmäisen taksin kadulta, menin kaupungin kalleimmalle turistialueelle Recoletaan (josta en yleensäottaen pidä, mutta yhdestä ravintolasta siellä löytyy kaupungin ainoa ruisleipää muistuttava leipa + muita ihania ruokatuotteita) ja söin 50 peson aamiaisen kuohuviinillä.. Tämän jälkeen tein vielä toisen harkitsemattoman liikkeen ja matkalla kotiin hyppäsin bussista ulos Prune Outletin (nahkatuotteita) kohdalla ja ostin ihanan käsilaukun ja yhden vyön..
Vähän kalliiksi tuli reissu.
Vielä minulla ei siis ole oleskelulupaa ja huomenna herään taas klo7 ja toistan tämänaamuisen operaation, toivottavasti ilman turhia mutkia. Saa nähdä miten käy. Oleskelulupa-asialla on vähän kiire, sillä en voi aloittaa opiskelujani ilman sitä. Ensi viikolla aloitan espanjan kurssin tasokokeella ja 19.3 alkavat arkkitehtiosaston kurssit. Sitä ennen aloitan lauantaina maalauskurssin, yritän pitää torakat ulkona huoneestani, hoitelen näitä asioita täällä yhtä sujuvasti kuin aina ja nyt lähden ratsastamaan!
Yks koiranulkoiluttaja Recoletassa
Sisulla siitä selviää ;)
VastaaPoista