El día inolvidable

...oli viime viikon perjantai 20.3.2009. Oleskelulupa-asia tuli viimein hoidettua, mutta sen eteen piti kyllä kärsiä aikalailla. Torstaina Taru (myös täällä opiskelemassa) soitti minulle, että oli samaisena aamuna jäänyt ilman jonotusnumeroa, vaikka oli mennyt Migraciónes:iin klo 6 aamulla (2h ennen sen avautumista). Tämän vuoksi päätimme mennä jonottamaan numeroa perjantai-aamuyöllä klo 3.30. Kun saavuin paikalle Taru ja ystävänsä Alan istuivatkin jo kadulla, kuten sadat muutkin. Emme olleet lähelläkään ovea.. Noin kymmenen aikaan aamupäivällä pääsimme sisään ja puoli kuuden aikaan illalla tiskille luovuttamaan dokumentit. Kadulla torakoiden ihmeteltävänä vietetyn unettoman yön jälkeen mielenterveys alkoi horjahdella. Olin todella hermostunut viimeiset kymmenen numeroa ennen omaani. Oli raskasta nähdä kaikki ne äidit, pienet lapset ja vanhat ihmiset kadulla nukkumassa ja odottamassa. On vaikea ymmärtää, että tässä maassa tämä on täysin normaali tapa hoitaa asioita. Onneksi tätä ei tarvinnut kokea yksin, kiitos Taru :)

Sitten mukavampiin asioihin, eli tällä viikolla olen lopultakin aloittanut opinnot FADUssa! Viime viikolla oli vaihto-opiskelijoiden infotilaisuus, jossa ei juuri infoa jaettu, mutta ainakin sain varmistuksen, että olen todellakin ainoa suomalainen ja pohjoiseurooppalainen laitoksella, jipii :D Vaihtareita oli noin viitisenkymmentä, joista suurin osa Etelä-Amerikasta, aika monta ranskalaista (heitä on täällä tuhottomasti!) ja pari saksalaista ja yksi suomalainen (=minä). Työläin kurssini on nimeltään Proyecto urbano, jossa suunnittelemme Campana nimistä 100 000 asukkaan kaupunkia noin 80 km Buenos Airesista pohjoiseen. Projekti vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Työskentelentelytavat ovat hieman erilaiset, kuin Suomessa. Professoreita laitoksella on kymmeniä. Yhdellä kurssilla voi olla satoja opiskelijoita, jotka kaikki suunnittelevat samaa kaupunkia, mutta eri näkökulmasta vuosikurssista ja opintojen vaiheesta riippuen. Ensimmäisien vuosikurssien opiskelijoilla tehtävät liittyvät asuntosuunnitteluun, kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoilla julkisiin rakennuksiin ja viimeisellä kaupunki-suunnitteluun (jossa olen itse). Omassa ryhmässäni, jota vetää prof. Gómez noin 5 avustajansa kanssa, on parisenkymmentä opiskelijaa. Ryhmätyöt tehdään neljän hengen ryhmissä. Työtilat ovat aika karuja ja yliopistolla saa edelleen polttaa sisällä, vaikka se on muissa valtion julkisissa tiloissa kiellettyä. Luokkahuoneen, jos niitä nyt niiksi voi sanoa, ovat tyhjiä, betonilattiaisia tiloja (hyvät näköalat joelle!), joissa on pari pöytää hujan hajan ja muutamia tuoleja. Luentosaleissa on tällä hetkellä lämmintä 45 astetta, mutta luulen, että asia muuttuu talvella, sillä lämmityksiä ei ole..

Myös akateemisella vartilla on täällä oma merkityksensä. Kun aikataulussa lukee, että harjoitukset alkavat 8.30 ja olet paikalla 8.45, saat odotella ylhäisessä yksinäisyydessä ainakin tunnin, valehtelematta. Kukaan professoreista ei tällä viikolla ole vaivautunut paikalle aamulla ennen kymmentä tai iltapäivällä vähemmän, kuin tunnin myöhässä. Raivostuttavaa odottelua ja ajan hukkaa, sanon minä ! (vaikka olen onneksi itsekin myöhästynyt joka aamu puoli tuntia ruuhkien takia) Toinen totuttelemista vaativa asia on se, että viimeiset luennot loppuvat klo 23 illalla! Huoh, vielä on opittavaa tästä kulttuurista.. Muut kurssit, joita olen ajatellut aloittaa, ovat Historia urbana de Buenos Aires ja 3d Studia Max - tietokoneavusteinen suunnittelu. Luulen, että siinä on ihan riittämiin tälle lukukaudelle.