Ratsastajaksi kuntoutuminen on alkanut

Finn lähti sunnuntaina ja (ehkä sen takia?) Buenos Airesissa satoi vettä koko viikonlopun. Viimeisellä viikolla nautimme Buenos Airesin parhaista antimista: hyvistä ravintoloista, kahviloista ja mukavista ihmisistä tietysti. Valmistimme täällä Palpalla kolmen ruokalajin suomalaisen illallisen, jota varten leivoimme karjalanpiirakoita ja marjapiirakkaa, sekä teimme salmiakkivodkaa. Illallinen oli menestys! Ja nyt voin todellakin hyvällä mielellä luistaa kokkailusta toistaiseksi. Vielä on puoli rasiaa salmiakkia jäljellä (voisiko joku lähettää lisää?), jonka saan nautiskella ihan yksikseni, sillä kukaan täällä ei ymmärrä sen päälle. Ylhäällä kuvia Cristiinan kodista, jossa olimme iltaa viettämässä viime viikolla. Eikö ole ihana? Cristiina on pikkuhiljaa muokannut kodistansa ihan itsensä näköisen. 

Tällä hetkellä päällimmäisenä asiana elämässäni täällä ovat hevoset (varoitus: seuraa hevosjuttuja). Parin viikon ajan olen nyt käynyt ratsastamassa. Ensimmäinen paikka, johon menimme ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten on vähän pienempi ratsastuskoulu, jossa yllättäen oli kuitenkin hyvätasoiset hevoset, huokeat hinnat ja hyvä opetus, mutta ei juurikaan mitään hienouksia, kuten maneesia. Kentällä on todella kuuma ratsastaa tässä helteessä ja mahdotonta sateella. Toinen huono puoli on, että tämä paikka sijaitsee kahden bussivaihdon päässä kotoani. Täällä ratsastuskoulu-systeemi on hieman erilainen, kuin Suomessa: ratsastustunnit ovat pääosin aina yksityistunteja ja opettajan voi valita oman tasonsa mukaan (edistyneemmille kalliimpaa). Olin hyvin tyytyväinen ensimmäisen tunnin jälkeen. Minä, opettajani Matias ja hevonen True Brother ymmärsimme toisiamme hyvin. Vuosien tauon jälkeen tuntuu nyt, kuin puuttuva pala elämästäni olisi loksahtanut paikoilleen :). 

Halusin kokeilla myös toista paikkaa, joka sijaitsee ihan yliopiston vieressä. Club Hipico Argentino on sen nimi ja se on yksi Etelä-Amerikan suurimmista ratsastuskeskuksista (www.clubhibicoargentino.org.ar). Uskomaton paikka! (kuvat alhaalla) Ei ehkä ihan normaalia makuani, koska olen tottunut pienempiin ja kodikkaampiin talleihin, mutta uima-altaineen, kuntosaleineen ja ravintoloineen todellakin vaikuttava. Otin hibicossa kokeilutunnin ja sain huomata ja myöhemmin minulle myös kerrottiin, että ratsastuskoulun hevoset tässä paikassa eivät olle kovin korkeaa tasoa kouluratsastusta ajatellen. Paikan johtajatar Kathy Kitterman tuli juttelemaan minulle tunnin jälkeen, sillä hän oli seurannut sivusta ratsastamistani. Hän kertoi huomanneensa, että osaan ratsastaa hyvin (koulun hevospoloisesta huolimatta) ja että jos haluaisin, hänen mielestään minulla voisi olla mahdollisuus päästä valmentautumaan Mara de Osacarin valmennukseen. Hän on argentiinalainen kouluratsastaja ja valmentaja, jonka kaikki tuntevat täällä hevospiireissä ja saamani vaikutelman mukaan hän on arvostetuin kouluratsastusvalmentaja koko maassa. Ja kuinkas ollakaan, hän sattui juuri sinä päivänä olemaan lomaltansa käymässä hibicossa ja pääsin hänen juttusillensa. 

Kathy esitteli minut hänelle ja hän oli kiinnostunut ottamaan minut valmennukseensa, kunhan vain minulle löytyy sopiva hevonen. Vaihtoehtoina tässä tilanteessa ovat korkean tason kouluhevosen vuokraaminen (=paljon rahaa) tai hyvällä tuurilla löytyvä halpa hyvätasoinen hevonen. Luotan jälkimmäiseen. Club hibicossa hinnat liikkuvat aivan eri lukemissa, kuin tässä toisessa ratsastuskoulussa, jossa ratsastelen tällä hetkellä. Päästäkseen edes clubin alueelle, täytyy olla jäsen (=paljon rahaa). Kerroin varallisuuteni tasosta ja käytettävissäni olevasta ajasta opiskelijana (3-4 krt. viikossa) Kathylle ja Maralle ja he lupasivat miettiä sopivaa vaihtoehtoa hevosen löytämiseksi minulle. Tunnen olevani todella onnekas jo tämän mahdollisuuden takia! 

Tällä hetkellä odottelen siis Maran lomilta paluuta ja sillä välin käyn ratsastamassa noin 3 kertaa viikossa Matiaksen kanssa sillä pienemmällä tallilla. Takapuoli on niin kipeä, etten voi kunnolla istua. Odotan jännityksellä, mitä tulee tapahtumaan hibicon suhteen ja pääsenkö vielä vanhoilla päivilläni harrastuksessani aivan uudelle tasolle. Ajatus kieltämättä houkuttelee :) 

Tänään ajattelin käväistä yliopistolla ilmoittautumassa ja seikkailla taas busseilla. Eilen kotiinpaluu tallilta kesti 2 tuntia, koska otin vahingossa bussin väärään suuntaan. Tiesin, että huonon suuntavaistoni takia jokin menee varmasti vikaan ja niinhän siinä sitten kävikin, että jouduin kahden lyhyen pätkän sijaan seisomaan jalat ratsastuksesta vapisevina kolmessa eri ruuhkabussissa. Olen tavannut ystäviä, Valeriaa, Anibalia ja Cristiinaa ja etsinyt ratsastusvälinekauppoja ympäri kaupunkia (minut tunnetaan jo aika monessa). Samalla olen löytänyt uusia mielenkiintoisia alueita kaupungista ja yrittänyt laajentaa karttaa päässäni. Espanjan kielen kanssa on ehdottomasti tapahtunut edistymistä - mielestäni pystyn jo sanomaan lähes kaiken mitä haluan ja tulen myös enimmäkseen ymmärretyksi.