Mantereen halki vuoristoon

Saavuimme eilen Barilocheen, joka on noin 130 000 asukkaan vuoristokaupunki Argentiinan ja Chilen rajan tuntumassa. Vaikka bussilla ja junalla matkustamisessa on paljon hyviä puolia, kuten että saa nukkua kun huvittaa ja keskittyä maisemien ihailemiseen ekologisuudesta puhumattakaan, pakko todeta, että tällä kertaa oma auto on ollut aivan ehdoton kulkuväline. Ajomatkat ovat olleet sen verran pitkiä ja aikataulu suhteellisen tiukka, että olisi ollut toivotonta olla bussiaikataulujen armoilla, mutta mikä parasta, autolla pääsee poikkeamaan reitiltä ja voi pysähtyä aina kun huvittaa. Kuluneella viikolla olemme saaneet nähdä uskomattomia maisemia ja hienoja paikkoja.

Viimeisinä päivinä ennen mantereen ylitystä pysähdyimme yhdeksi yöksi Las Grutasin rantakaupunkiin ja telttailimme Argentiinan rannikon Peninsula Valdésin kansallispuistossa, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Alueella elelevät mm. pingviinit, merileinojat, mursut (?) ja ryhä- ja tappajavalaat, joista ensimmäisiä pääsimme näkemään läheltä. Ajomatka maan poikki oli vaikuttava kokemus, kun avaruus, pampa, kuiva ja tasainen aro alkoivat pikkuhiljaa muuttua Andien vuoristoksi.

Jatkoimme telttailua Los Arrayanesin kansallispuistossa vuoristojärvien rannoilla. Kiipesimme vuorelle 7 km liukasta ja jyrkkää nousua ja laskeutumista ja maisemat olivat sen arvoiset. Pari päivää satoi vettä ja oli todella kylmä. Lämpötila laski lähelle nollaa ja yöunet jäi vähäisiksi, kun vaan tärisin ohuessa makuupussissa, vaikka päällä oli kaikki vaatteet, mitä on mukana. Muuten leirintäalueilla (täällä vuoristossa) on hyvät oltavat, oma parrilla, lämmintä vettä ja sähköä saatavilla ja paljon tilaa ja yksityisyyttä. Oli kuitenkin aika mukava nukkua viime yö lämpimässä ja puhtaassa hotellihuoneessa. Huomenna jatkamme taas matkaa pohjoiseen ja luvassa on lisää telttailua hienoissa maisemissa. Toivottavasti aurinkoinen säätila jatkuu.